Sivuja arjesta logo

ARJEN UUSIA SIVUJA

ARJEN SIVUJA AIHEITTAIN
ARJEN SIVUT INSTASSA
Juoksu nuoskaisessa lumessa ei ehkä kuulosta kevyeltä, mutta tänään se tuntui siltä. Otin juoksuaskelia ensimmäistä kertaa moneen kuukauteen. Linnut lauloivat kevättä lumen keskellä. Onnenkyyneleet nousivat silmiin, ja Turun linnan puistossa vilkaisin nopeasti ympärilleni, josko olisi sopivan tyhjää sille, että huutaisin keveydestä ja onnesta hetken ääneen, tosi lujaa. Mitä on olla ihminen, ”human being, not human doing”? Aloitin tällä viikolla työnhaun. Tai no: en vielä hakenut paikkoja, mutta kasasin cv:tä kokoon. Kaivoin mieleni sopukoista saavutukset, ja tunsin huimaa ylpeyttä. Luin suositukset muistaakseni, mitä muut ovat minussa nähneet. Itketti ja nauratti. Marraskuu - yhtä ylämäkeä ja asioiden sysäämistä tammikuulle? On maanantai. Olen herännyt aikaisin, tehnyt aamukävelyn pitkin syksyistä jokirantaa, ja sen jälkeen opiskellut tekoälyä. Pannulla on valmistunut syksyinen myskikurpitsarisotto. Lokakuu tuntuu nyt monin tavoin, vaikkapa siinä, että haluaa… Tällä arjen sivulla kärsitään päänsärystä. Tällä arjen sivulla käydään (taas) idyllisessä Porvoossa ja pysähdytään sielukkaan Hanna Brotheruksen ohjattavaksi. Se herättää vähän kyyneliä silmiin, mutta myös ajatuksia omasta tavasta olla hetkessä, olla oma itsensä. Ihan vain läsnä, juuri tässä. Lapsena halusin aina ravintolassa jälkiruoaksi (liian ison) jäätelöannoksen. Nykyään tilaan makean sijaan mieluummin pari palaa juustoa. Mitä ajattelin tänään?

”Vaikeinta ja antoisinta on ollut opetella olemaan ”yhdessä erikseen” eli jakamaan vaikkapa olohuoneen ilmatilaa niin, että on levollisena paikalla, mutta omissa oloissaan. Erityisen hankalaa, jos sattuu olemaan kaltaiseni pesusieni, joka aistii ja imee itseensä toisten tiloja herkästi.”

(Arjen sivulta: Tilan tarve., 23.3.2025)

Arjen sivujen takaa löydyn minä, Ammi. 40+ elämäni monirooleissa äiti, puoliso, bonustyyppi, ystävä ja tytär. Kirjoittaja. Foodie. Treenari. Haaveilija. Työmaailmassa tekstin, viestinnän ja johtamisen ammattilainen.

Jos jotain on hyvä tietää minusta, niin tämä. Hengähdän aina vähän syvempään meren, hyvän ruoan ja rakkaiden ihmisten äärellä. Herkistyn helposti ja silmissäni voi nähdä kyyneleitä niin onnen, hyvän, kauneuden, surun kuin suuttumuksenkin osuessa kohdalle.

Blogi nostaa esiin ajatuksia ihmisyydestä ja arjen hetkistä. Ehkäpä myös (eritoten itsensä) johtamisesta. Bonusperheestä. Parisuhteesta. Herkkyyden voimasta ja hönöilyn ilosta. Pilke silmäkulmassa, pintaraapaisuna tai syvälle sukeltaen. Mitä milloinkin.

Lämpimästi tervetuloa!