Uskon tavalliseen arkeen ja pieniin iloihin. Haluan rakentaa perheemme arjesta sellaista, jossa vietetään paljon aikaa yhdessä. Silti välillä on hyvä ottaa konkreettinen askel irti kaikesta. Itsekseen ja perheen kanssa, mutta myös pariskuntana. Tällä arjen sivulla kadotaan kotoa, perheen pyörityksestä parisuhteen ja luonnon äärelle. Traditiomme on jokakeväinen – ja välillä syksyinenkin.

Olemme suunnanneet huolella tai huolettomammin suunnitelluilla irtiotoillamme lähelle ja kauas, pikavisiiteille ja pidemmille reissuille. Nuuksion ja Mathildedalin metsäpoluille, eri kaupunkeihin syömään, Barösundin maisemiin, Lofooteille ja vanhaan kotimaahani Islantiin. Aina ja uudelleen Ahvenanmaalle. Viime keväänä matkasimme Saimaalle Kuru Resortiin.

Vaikka osa kohteista saisi helposti luksusleiman, meille suurin luksus on luonnossa (tai kaupungissa) liikkuminen. Se tapahtuu patikoiden, katuja vaellellen, vuorenrinnettä kiiveten, polkujuosten ja vaikkapa pyöräillen. Olennaiseksi osaksi reissujamme ovat muodostuneet autossa tai majoituspaikassa kuivuvat kamppeet.

Tällä viikolla löysimme itsemme pyöräilemästä vastatuulessa ja rankkasateessa pitkin Asikkalan Pulkkilanharjua. Poutaisella säällä alkanut lenkki muuttui viimeisen 15 kilometrin ajaksi Päijänteen ”ämpäri”ajoiksi: vettä tuli kuin saavista, tuuli muutti vesipisarat kasvoja hakkaaviksi neuloiksi. Silti hymyilytti. Upeaa järvimaisemaa avautui oikealla ja vasemmalla, ja sähköavusteinen pyörä vei pois pahimman vastuksen. Perillä odotti Päijänteen laineiden päällä lämpiävä rantasauna.

Yksi tärkeä osa irtiottojamme on puhelimen käytön minimointi. Otan kuvia ja olemme lastemme tavoitettavissa, mutta kaikki muu puhelimeen liittyvä jää pois – eritoten some. Somea saa kuitenkin kiittää siitä, että viikko sitten silmiini osui postaus Asikkalan Lehmonkärki Resortista.

Tähän kohtaan disclaimer. Blogini vaikuttavuus ei vielä ole päätähuimaava. Tämä teksti ei ole maksettu mainos, eikä palvelusta saatu alennuksia tai etuja. Olin vain aidon otettu Lehmonkärjestä irtiottopaikkana – tässä syy:

Lehmonkärjen Haasi-lasitalot on rakennettu Päijänteen päälle. Inspiraatiota on haettu ympäri maailmaa ja silti toteutus on suomalaisen puun ja järvimaiseman leimaama. Jokainen neljästä talosta tarjoaa erilaisen näkymän järvelle. Kallio-talossa oli oma, maailman suloisin erillissauna, poreamme ja uimaportaat. Tällä kertaa sää oli pilvinen, mutta talvella lasikatto olisi antanut mahdollisuuden tuijotella tähtiä suoraan sängyltä.

Mieleenpainuvinta Lehmonkärjessä oli sen maanläheisyys. Ovelle tuotu illallinen tarjosi tilan omaa luomulihaa ja muiden lähituottajien antia. Mökkipakettiin oli sisällytetty yhtä ja toista urheiluvälineistä kuohupulloon. Vaikuttavinta oli ympäröivä luonto ja paikkaylpeys, joka huokui henkilökunnan puheista.

Aamu alkoi aamusaunalla ja pulahduksilla viileään Päijänteeseen ennen Lehmonkärjen hemmottelevaa aamupalaa. Ihaninta kaikkien herkkujen keskellä oli tilan omista hiutaleista keitetty samettinen puuro. Kertonee jotain kirjoittajasta, että hyvin keitetty puuro oli aamupalan luksus.

Tulevalla viikolla on taas mikropuuron vuoro. Pitää muistaa pitää kiinni arjen mini-irtoamisista: aamun ensimmäisestä venyttelystä. Halauksista. Hetkestä, jona pilateskelkka irtoaa jousien varaan. Aamukahvin ensimmäisestä aromista kielellä. Arkikin on aika ihanaa, vaikka harvemmin maanantaiaamuisin sitä osaan sanoittaa.