Harvinainen tai ainakin vähemmän mediassa näkyvä mielipide: en välitä kesän säästä juuri lainkaan. En valita helteestä, mutta en sateestakaan – satun tykkäämään molemmista. Kesä syntyy pienistä asioista kelillä kuin kelillä. Tällä arjen sivulla listataan ainakin kerran kesässä -juttuja.

Turun tori ja tuoreet vihannekset
Perheemme suuntasi aina lauantaisin ostoksille torille ja kauppahalliin. Kesät talvet. Tämän tavan olen ottanut mukaani. Kesäisin kauppatori on eloisimmillaan, ja keskustassa asuessa vierailuja tulee tehtyä useammin kuin vain lauantaisin. On elämys ajella fillarilla kotiin tarakkakassi/kori täynnä tuoreita, suoraan tuottajalta ostettuja vihreitä (vrt. lastata vihanneksia kärryyn ja autoon marketissa).

Jokiranta
Olen tänä kesänä hykerrellyt onnesta fillaroidessani kaupunkipyörällä eli Föllärillä pitkin jokirantaa. Aamuisin torille, päivisin lounaalle, ja välillä auringon laskiessa iltaisin kotiin. On satanut ja paistanut, mutta minua on hymyilyttänyt mennen tullen. Jokiranta ja sen elävä fiilis on torin rinnalla Turun sydän.

Mansikat
Olen kesäisin mansikoiden suurkuluttaja. Vaikka en ole supersäilöjä, tänä kesänä mansikoita meni jopa pakkaseen. Kannoista keitin muina vappupimiöinä mansikkamehun.

Tässä kohtaa ironinen huomautus itselleni, että kyllä se sää vähän kuitenkin kesään vaikuttaa. Mansikkasadon onnistumisen osalta.

Marjat lautasella
Kesä tuo mukanaan halun syödä ”raikkaammin”. Tänä kesänä olen syvän kulhon sijaan levittänyt aamujugurttini laakeammalle lautaselle ja pilkkonut siihen mansikoita ja muita kesän marjoja ja hedelmiä. Mikä innovaatio! Juggea on se ihan tavallinen määrä mutta marjoja salakavalasti enemmän.

Grillaus
Tämäkin: kelillä kuin kelillä. Kodissamme on vikaa ainoastaan se, että täällä ei voi pitää kunnon grilliä. Unelmissa on hommata kaupunkikodin rinnalle pieni rantatontti. Siellä grillillä voisi kokata vaikka koko ajan. Odotellessa otan mieluusti vastaan kutsuja ystävien luokse grillailemaan.

Aamukahvi parvekkeella/terassilla
Otsikko kertookin jo kaiken.

Mansikkapaikka: Högsåra ja Farmors café
Teimme viikonloppuna jokakesäisen reissun Högsåran saarelle. Paikka on hurmaava sekoitus melukylää ja saariston lapsia: meren rantaa, punertavia hiekkateitä, ja niiden varrella erilaisia puutaloja omenapuineen ja pihoineen. Hengähdän syvään jo lyhyellä lossireissulla merituulen hivellessä kasvoja. Reissun päätarkoitus on kuitenkin AINA istahtaa Farmors cafén pöytään syömään. Ruoka on taivaallisen hyvää – eritoten ruskistetun voin ja yrttien ryydittämät lisukeperunat.

Högsåraan pääset helposti niin veneellä kuin autolla. Auto kannattaa jättää Svartnäsin rantaan ja suunnata saarelle lossilla ja kävellen. Saaren toiselta puolelta löytyy myös telttapaikka upeine auringonlaskuineen.

Kirkkopuiston terassi & salakujat
Turun rakennusprojektien järkevyydestä ollaan montaa mieltä, mutta Suomen vanhin kaupunki on viime vuosina onnistunut valjastamaan aiemmin hiljaisia kulmia/puistoja ravintolakäyttöön. Kirkkopuiston terassi on yksi tällainen. Ennen hyvin hiljaisena kirkon ja joen välissä uinunut puisto on aidattu kesäisin pop-up-ravintoloille ja kulttuurille. Jokainen voi valita haluamansa ravintolan tarjonnan ja silti kokoontua pöydän ääreen yhdessä.

Kivenheiton päässä terassista on myös uusi suosikki, Luostarin Välikatu ravintoloineen. Voisi sanoa olevansa kuin ulkomailla – mutta ylpeänä turkulaisena sanon, että tällaista meillä Turussa on!

Lippakioskihampparit
Lippakioskinostalgia kuuluu kesään. Turussa niitä voisi olla enemmänkin! Turun linnan kupeessa on jo vuosia seissyt kaupungin parhaat burgerit taikova Linna Burger. Ranujen päälle on ripoteltu tuoretta timjamia.
Uuh mami -majoneesi kruunaa annoksen, ja burgerisämpylä eli perunabuni on herkullinen! Lipan viereltä löytyy pöytiä, mutta yhtä hyvin voi napata burgerit pussiin ja suunnata linnapuiston varjoon piknikille.

Samppalinnan maauimala
Aamut Samppiksessa ovat parhaita. Samoin sadekelit, koska niiden myötä radoilla on enemmän tilaa. Hävettää melkein myöntää, että paikka, jossa yleensä kesäisin olen uinut kerran viikossa tai useammin, on tänä kesänä jäänyt väliin. Asia on korjattava pian, kesäähän on vielä jäljellä.

La-la-land
Rakkain kesän vakkareista odottaa tällä viikolla. Ahvenanmaa. Åland. La-la-land. Aion grillata pallogrillillä, istua rantakallioilla ja loikoilla riippumatossa. Maadoittua (ironisesti kyllä) meren äärellä.

Sitä tarvitaan eritoten tänä kesänä, joka on ollut erilainen. Takaraivossa ei kyde stressi töihin palaamisesta, vaan epävarmuus ja innostus tulevasta. En palaa töihin, vaan hyppään ihmettelemään tulevaisuutta.

Tästä syystä päätän tämän arjen sivun Ahvenanmaan kalliohin ja yhden kerran kesässä (ja joskus syksylläkin) luettavan lempikirjani pätkiin.

”Meren läheisyys suurentaa ja selventää kaiken. Tarpeeton vajoaa pois ja katoaa, kaikki muuttuu yksinkertaiseksi ja selkeäksi…”

”Aina kun olen täällä yritän unohtaa ajan. Aika tuntuu loputtomalta, se kuluu ihan liian nopeasti. — Lihon pelkästä onnesta. Onnesta saada nukahtaa täällä, herätä täällä, olla täällä.”

(Märta Tikkanen: Yksityisalue)