Kun tulee syksy, himoitsen juustoja.

Lapsena halusin aina ravintolassa jälkiruoaksi (liian ison) jäätelöannoksen. Nykyään tilaan makean sijaan mieluummin pari palaa juustoa. Tällä arjen sivulla tunnustetaan rakkautta juustoa kohtaan, ollaan töissä juustotiskillä ja ostetaan fonduepannu. Lopuksi piipahdetaan vielä fiilistelemään juustokauppaan.

Edam, Oltermanni ja Viola
Lapsena olin juuston suhteen perinteisen nirso. Edam ja Oltermanni maistuivat, Emmental ei. Lauantaisin teimme ruokaostokset Turun keskustassa, ja juoksin Stockan herkkuosaston perälle noutamaan jokaviikkoisen Viola-sulatejuustokiekkoni.

Meillä oli kotona teräksinen fonduepannu, jonka äiti välillä otti esiin vieraita varten. Itse en haisevasta ja venyvästä juustomassasta välittänyt. En nirsona (=vasta kehittyvänä maistelijana) välittänyt äidin kreikkalaisesta salaatistakaan, koska siinä oli a) fetaa, b) oliiveja ja sipulia. Sittemmin olen oppinut pitämään kaikista.

Kapea edamlinja laajeni vähitellen. Parikymppisenä kavereiden illanistujaisiin tuli tavaksi ostaa muutama juusto ja viinirypäleitä. Se tuntui aikuiselta ja hienolta.

(Sittemmin olen kuullut, että viinirypäleet eivät oikeastaan ole juuri minkään juuston paras pari, mutta mielestäni kukin saa höystää juustonsa justiinsa niin kuin haluaa. Makuasioista on oikeastaan aika kiva haastella, koska faktoista ei voi.)

Sysäys juustoaltaan syvään päätyyn tapahtui, kun hyppäsin parikymppisenä Stockan (miesten puvustosta) juustotiskille töihin. Lyhyessä ajassa opin yhtä sun toista juustoista – ja myös sen, milloin italialainen satulalaukun muotoinen savujuusto oli hyvä kaivaa esiin, kun vakkariasiakas ilmestyi perjantaisin näkyviin.

Sveitsi: fondue, raclette ja painava matkalaukku
Kolmekymppisenä seisoin Lausannen keskustassa, tavaratalon fondueosastolla, suu apposen auki ihaillen r-i-v-e-j-ä täynnä erilaisia fonduepannuja. Olin päättänyt kuljettaa painavan palan Sveitsiä Suomeen, juuri ja juuri laukkuun mahtuvan punaisen keraamisen fonduekattilan muodossa. Oheistarvikkeineen, tietty.

Opin myös, ettei raclette ollutkaan sähköinen kotihärpäke juustoa käristävine minipannuineen, vaan alppimajan takka, jossa kokonaisesta juustokiekosta sulava ja karamellisoituva pinta raapaistaan asiakkaan lautaselle. Syötyäsi yhden siivun pöytään kiidätetään uusi siivu juustoa.

Sanomattakin selvää: se sähköinen kotiversio ei mitenkään ole huono vaihtoehto, alppimajoja kun on turha Turusta metsästää. Tosin, Turun jokirannassa (siinä, missä legendaarinen Blanko nykyään on) oli aikanaan Zermatt-niminen fondueravintola. Kunnon alppifondue on mahdollista tilata nykyäänkin Vääksyn kyläkaupan ravintolassa.

Juustorakkaus ja pari ryppyä
En koe vieläkään olevani valmis juustomatkalla. Makuaisti ja juustoskaalani kehittyvät edelleen. Olen edelleen hieman herkkä vahvoille lampaan- tai vuohenmaidonmakuisille juustoille, mutta maistelen niitä mielelläni, oppiakseni.

Olen enemmän ilta- kuin aamujuustoilijoita, mutta Kööpenhaminassa kiiruhdan kahvilaan hakemaan oman BMO:ni (”bolle med ost”), jossa tuoreen hapanjuurisämpylän väliin on siivutettu maukasta juustoa.

Syksyn saapuessa altistun fondueajatuksille. Olemme kantaneet fondueainekset myös luontoretkille – trangia on oiva fonduepannu.

Rakkaudessani juustoon on ryppy. Olen allerginen sini- ja viherhomeelle. Siis oikeasti allerginen. Aika moni tuntuu olevan vain ”allerginen”.

Toinen (pienempi) ryppy: vaikka suuni on juuston ylin ystävä, herkkä vatsani ja ihoni eivät ole. Sen takia panostan hyviin juustoihin, kun niitä syön. On ihanaa käydä ostamassa ne juustokaupasta, kun sellainen kohdalle osuu.

Juustokaupparakkautta
Miksi deli eikä marketin metrihylly? Tiedän juustoista yhtä ja toista, mutta haluan oppia lisää! Markettien hyllyt pursuavat juustoja, mutta pienistä juustokaupoista saa tuotteen kylkiäisenä mahdollisuuden heittäytyä asialleen omistautuneen ihmisen autettavaksi. Ihanaa!

Viime viikolla avasin oven Töölön Rolling Cheeseen.

Tiskissä oli sopivalta tuntuva määrä huolella valittuja juustoyksilöitä, eikä ”kaikkea kaikkialta”. Listalla paikalla siivutettavia leikkeleitä ja hyllyissä herkkusuun muita unelmia (sardiineja, keksejä, hilloja…). Mikä parasta, juustot pakattiin (muovikelmun sijaan) paperiin. Sielukkaampaa, sanoo tämä juustofani – ja juustolle niin paljon oikeampaa.

Olisin halunnut jäädä istumaan delin pöytään, mutta starttasin autolla länsirannikolle juustot takakontissa. Ensi kerralla istahdan alas, ja nautin juustoni paikan päällä. On kovin onnellista ihmetellä juustokaupan kuhinaa, tutkailla asiakkaiden valintoja ja tarkkailla ammattilaisten paloa omalle työlleen – ja herkutella samalla. Erityisen muistiinpainuva tällainen hetki oli syksyisessä Roomassa pari vuotta sitten.

Juusto on kallis herkku, eikä kaikilla ole varaa tai kiinnostusta juustoon saati pienten delien asiakkuuteen. Juustoillan saa onneksi kasaan myös markettien tarjonnalla Jos juusto ei ole se oma pala (juusto)kakkua, voi aina miettiä, mikä ruoka tai ihan muu juttu saa oman olon hyräilemään.

Jos kuitenkin sanot ”cheese”, tässä pari suositusta juustomaisteluun ja -osteluun:

• Helsinki: Rolling Cheese (Helsinki)
• Kauppahallit eri kaupungeissa, vaikkapa
  • Hakaniemen hallin Lentävä Lehmä (Helsinki)
  • Östermalms saluhall (Tukholma)
• Beppe e i suoi formaggi (Rooma)
• Italian herkut (Turku, minijuustotiskien aatelia)
  …ja ehkä lempiravintolasikin pitää listallaan pientä, mutta huolella valittua juustoannosta? Kannattaa kysyä!

Ihanaa syksyä!