Tällä arjen sivulla kärsitään päänsärystä. Tekstiä kirjoittaa kiukkuinen kansalainen, joka kysyy, miksi niin moni pilaa hajuvesien tyylikkyyden (ja kanssaihmisten hyvinvoinnin) suihkimalla tuoksuja päällensä litrakaupalla. Siinä missä kolme kerrosta luomiväriä tai aurinkopuuteria vaikuttaa (ulkonäköön, kyllä, mutta kuitenkin) vain omaan oloon, hajusteet ja hajuvedet vaikuttavat myös lähellä oleviin.

---

Sanon tämän nyt heti alkuun, painavasti: rakastan hajuvesiä. Olen edelleen hieman suu mutrulla siitä, että lempihajuveteni (pureDKNY) lopetettiin. Kaapista löytyy nytkin muutama hajuvesi, joita käytän harvakseltaan. En ole tyylipuhdas tuoksuvapaa enkä siis pese kätösiäni tästä ongelmasta, vaikka pyrinkin valitsemaan miedompia tuotteita, ja sillä vähentämään tuoksukuormaa, itselleni ja ympäristölle.

Valinta tuoksuista poispäin on ollut helppo ja pakotettu: olen tuoksuherkkä. Tietyt elementit kosmetiikassa ja hajuvesissä – ja myös liian monen hajuveden sekoitus käynnistävät migreenimäisen päänsäryn, jolle ainoa lääke on käpertyä pimeään huoneeseen kärsimään.

Tuoksuherkkyys tuntuu pahenevan iän myötä. Ainakin kärsin siitä useammin. Tuntuu, että ihmiset käyttävät nykyään järjettömiä määriä hajuvettä.

Eikä ihme. Sosiaalinen media pursuaa videoita, joissa vaikuttajat ja tavikset suihkivat hajusteita ihoonsa, ei yhtä tai kahta suihkausta, vaan litrakaupalla. Missä hienostuneisuus? Eleganssi? Järki?

Olisiko edes yhdellä nimekkäällä hajuvesivalmistajalla pokkaa kampanjoida oman tuotteensa käyttämistä tyylillä, eikä rahanahneena lietsoa kuluttajia käyttämään koko ajan enemmän? Kuinka moni työnantaja on julistanut tuoksurauhan toimistoilleen (tiedän ainakin yhden!)?

Hajuvesi (eritoten nykykäyttömäärillä) ei koskaan ole valinta vain itselle, vaan vaikuttaa muihin.

Sosiaalinen media pursuaa videoita, joissa vaikuttajat ja tavikset suihkivat hajusteita ihoonsa, ei yhtä tai kahta suihkausta, vaan litrakaupalla.

Missä hienostuneisuus? Eleganssi? Järki?

Tunteita ja tuoksuja
Olin keskiviikkona menossa konserttiin ystäväni kanssa. Muistan ja rohkenen nykyään välillä pyytää seuralaisiltani, etteivät he laittaisi hajuvettä meidän tavatessamme. On aina vähän riskaabelia sanoa, että ethän laita paljon tai ainakaan kovin voimakasta tuoksua: ”paljon” ja ”kovin voimakas” ovat hyvin suhteellisia käsitteitä.

Ystävä ymmärsi yskän heti. Sellaisia toisia huomioivat tyypit ovat. ”No big deal!” Mutta kuinkas ollakaan, konserttipaikoilla istuessamme ohitse kulki kanssakatsoja, joka oli heittänyt päälleen pilven voimakasta tuoksua. Että hittoako sillä nyt oikeastaan oli väliä, että olin pyytänyt ystävältäni mitään. Ilmassa oli erään numerosarjan vahvaa hajua ja kasapäin ironiaa.

Muutamaa päivää myöhemmin huonekaluliike menetti asiakkaan, koska kolmen aikuisen yhtäaikainen todella lujaa ”huutava” hajuvesikuoro pakotti lähtemään ulos.

Tuoksumokia
Mokia sattuu. Joskus hajuvesi muuttuu iholla voimakkaammaksi kuin ensituoksulla. Käyttäjä turtuu itse tuoksuun, eikä ymmärrä sen voimakkuutta. Eritoten nuorten kohdalla tunnen sympatiaa, he vasta opettelevat. Mutta mikä hitto meitä jo oikeasti aikuisia vaivaa?

Olen tuoksumokannut itsekin. Parikymppisenä olin ostanut uuden tuoksun, joka oli niin ihastuttava, että kaveripiirissä useampi halusi sen mukaan illanviettoon ja lisätä tuoksua illan aikana yökerhon vessassa, ”koska se ei enää tuoksunut”. Tuoksui muuten kyllä. Viinillä saattoi olla vaikutusta asiaan, ja myös niillä tuoksuun turtuneilla nenillä. Karman vastaus (haha) on ehkä nykyinen päänsärkyni.

Vaikeita pyyntöjä – ihania nuoria.
Olin jo valmiiksi pahoillani perheemme teinien puolesta, kun jouduin pyytämään heitä miettimään hajuvesien ja hajusteellisten suihkedödöjen käyttöä meillä kotona. Ihan haitarista joutua olemaan tylsä, eritoten kun käytän tuoksuja itsekin. Osa hajuista triggeroi päänsäryn ja osa taas ei ollenkaan. Kompromissiksi sovittiin, että tuoksut laitetaan kylppärissä. Makuuhuoneista suihkaukset olisivat levinneet ilmanvaihdon myötä koko kotiin, kylppäristä ne lähtevät ulospäin.

Vaikein pyyntö on jäänyt sanomatta. Nuorimman lapsen toisessa kodissa käyttämät/käytetyt voimakkaat hajusteet matkustivat hänen tavaroidensa mukana meille. Uusperhekuvioissa kotien välillä on (ja saa olla!) eroja tavoissa ja tottumuksissa. Oma tuoksuherkkyyteni on asian ”itsekäs” puoli, arvokysymys siitä, kuinka paljon nuoren lapsen kuuluu a) käyttää hajusteita ja b) altistua hajusteille, se vaikeampi. On ollut helpompaa pyykätä lapsen vaatteet hänen saavuttuaan, ja opettaa häntä vähitellen huomioimaan muut hajusteiden käytössä.

Loppupärinät
Liiat hajusteet (hajuvedet niiden mukana) eivät koskaan ole vain tuoksuherkän päänsärky. Ne ovat jokaisen oma valinta, mutta leijuvat (useimmiten hyväntuoksuisina saasteina) muidenkin aisteihin – ja voivat vaikuttaa hormonitoimintaamme. Erityisen huolestuttavana pidän tätä lasten ja nuorten kohdalla.

Ehkä ihmiskunta on vihdoin ottanut käyttöönsä kaksi asiaa, jotka lopulta (jos ilmastonmuutos ei ensin ehdi) tuhoavat ihmislajin. Ykkönen on puhelinriippuvuus, jonka myötä ryhtimme kumartuu vähitellen maata kohti, vastaliikkeenä esihistoriassa tapahtuneelle pystyyn nousulle. Toinen on hajusteiden ja kosmetiikan litrakäyttö, joka häiritsee lastemme hormonitoimintaa niin, että he eivät enää saa lapsia.

Kolmas kiukkuisen kansalaisen huoli on se, miten nykylapset ikinä pysyvät talousjärjissään, kun he jo 10-vuotiaina haalivat premiumkosmetiikkaa ja -tuoksuja, mihin suurimmalla osalla heistä ei tule nuorena aikuisena tai edes myöhemmin olemaan varaa. Olemme kehittäneet systeemin ja ihanteet, jotka vaarantavat monen varallisuuden ja henkisen hyvinvoinnin. Eikä sillä saralla mene edes nyt kauhean hyvin. Tästä eivät ole vastuussa lapset, vaan me aikuiset. Herätkää!

Melko synkkää – mutta surkuhupaisasti vähän tottakin.

Hajusteet ovat isompi kysymys kuin vain hajuvedet. Ja kerran vielä: rakastan hajuvesien eleganssia, enkä suinkaan ole täysin tuoksuvastainen tapaus.

Tänään päätin silti päristä siitä, että hajuvesistä tuntuu tulleen kaiken muun alleen peittävä saastekaapu sen sijaan, että se olisi uteliaisuutta herättävä, tyylikäs ja hienostunut ”asuste”. Siitä on tullut valkosipuli, joka mausteen sijaan on pitsan täytteenä ja peittää muut maut alleen. Tai 36 sentin tempparikaato tyylikkään lasillisen sijaan. Eleganssi has left the building.

Haistakaa itte!
Räntti päättyy.

Ps. Sivuja arjesta täyttää tänään vuoden. Kiitos, että luet.