On maanantai, ja kello on yksi. Olen herännyt aikaisin, tehnyt aamukävelyn pitkin syksyistä jokirantaa, ja sen jälkeen opiskellut tekoälyä. Pannulla on valmistunut syksyinen myskikurpitsarisotto. Lokakuu tuntuu nyt monin tavoin, vaikkapa siinä, että haluaa…

a) pysähtyä vielä lämmittävään syysaurinkoon pienelläkin kaistaleella valoa,
b) kahistaa lehtiä kävellessä,
c) kokata sielua lämmittävää ruokaa ja
d) käpertyä läheisten ja kodin lämpöön.

Tällä arjen maanantaisivulla ihmetellään tulevaa viikkoa, ja mitä se ainakin tuo tullessaan.

Jotain uutta, jotain vanhaa

Eilen illalla teimme viikon ruokatilauksen. Mietittiin, mitä kokataan ja kyllästyttiin taas vähän siihen, ettei keksi mitään tai ainakaan mitään uutta ruoaksi. Miehen tikatessa listaa puhelimeensa päätin etsiä pari uutta arkiruokareseptiä. Jääkaapissa odottaa nyt vakiotilausten rinnalla savulohipekonia pastaa varten ja shahi paneerin ainekset.

Aloitin viikon kokkaukset jämistä ja omasta päästä. Syntyi myskikurpitsarisotto, joka tänään onnistui täydellisesti (aina niin ei käy, kun hosuu). Risotto sai koristeet fetamurusta ja japanilaisesta vihannesfurikakesta. Italialaiset kestäkööt sen, että mukaan tuli Kreikkaa ja Japania.

Kurpitsarisotto lämmitti syksyistä mieltä värillään ja aromeillaan. Odotan jo, että saan pyöritellä risotonjämistä arancini-palluroita perheen iltaherkuksi.

Tunne, teko – ja enemmän lempeyttä!

Tunneäly on vahvin työkaluni, ja pelkään ehkä turhaankin, että jään kärryiltä tekoälyn kanssa. Jatkoin tänään omatoimisia AI-opintojani: luen artikkeleita, teen muistiinpanoja hyvistä työkaluista ja niiden käytöstä. Kirjoitan avoimia kysymyksiä muistiin, ja testaan. Kirjaan havainnot. Tämä saattaa olla uusi lempiharrastukseni.

Toinen uusi löytö on barre, jossa kävin ensimmäistä kertaa muutama viikko sitten. Olen kropaltani enemmän ratakisko kuin siro ja taipuva ballerina, mutta rakastuin tunnin lempeään otteeseen. Viime viikolla kokeilin hot barrea lämpölamppujen tehostamana. Lisää barrea on luvassa tällä viikolla, ja rinnalle voimailua ja sykettä. Toivottavasti myös paljon raitista ilmaa kirpeässä syyssäässä.

Kaiken liikkumisen ytimessä on lempeys itseä kohtaan. Ylipitkä selkäni vaatii huoltoa enemmän kuin sitä tajuan tehdä. Huolto ei vaatisi välineitä, mutta viime viikolla tilasin itselleni niskakaaren. Käyttöön pitää ilmeisesti totutella vähitellen, mutta jo ensimmäisellä kerralla niskani ikijumi helpotti. Kaaren luvataan helpottavan niskan alueen jännityksiä ja parantavan ryhtiä. Ostin samaan syssyyn myös piikkimaton (vanhan kadottua muutossa pari vuotta sitten) ja piikkityynyn. Ryhtini tulevaisuus on loistokas!

Rokotuksia ja matonhapsuja

Ryhtiliikkeitä on luvassa muutenkin. Perheemme nuorin ja karvaisin jäsen (=koira) täyttää tällä viikolla puoli vuotta. Ohjelmassa on rokotus ja lääkärintarkastus. Samalla mietin, uskaltaisinko jo vaihtaa matot takaisin niihin ”oikeisiin”. Kotimme sisustus on ollut kovin rumamattoinen kesän ajan. Kaipaan ryhtiä ja kauneutta myös kotiin.

Varasin ex tempore itselleni rokotuksen, influenssaa vastaan. Olen monena vuonna jättänyt sen tekemättä, ja vaikka aikaa nyt onkin, ajatus sängynpohjalla makaamisesta kuulostaa väärällä tavalla melankoliselta.

Luopumisia, käpertymisiä ja lähihorisontteja

Onnellista melankoliaa on luvassa torstaille. Lähdin työpaikastani vähän hiljaa, kesällä kaikkien lomaillessa – vietämme läksiäiset nyt. Ilmassa tulee olemaan itkua ja naurua – työpaikoista kun voi luopua, mutta tärkeistä tyypeistä ei onneksi tarvitse. Ikävä on silti, kun en enää näe heitä siten kuin ennen.

Nyt ajattelin ottaa ihan pienet päiväunet. Sen jälkeen muistutan koulusta saapuvaa tytärtä heiluttamaan kulmahammasta, joka ei millään meinaa antaa tilaa tulevalle kasvulle (hah, kuinka paikkansa pitävää elämässä ylipäätään!).

Läksyjen jälkeen käperrymme sohvaan katsomaan tv-sarjaa Som alla andra (Kuin kaikki muut). Siitä syntyy aina hyviä keskustelunpätkiä. Tytär saa myös nauraa, kun taas päästän pari liikutuksen kyyneltä tv:n äärellä.

Illemmalla pyörittelen risottopallerot ja takuuvarmasti katsahdan ikkunasta ihailemaan auringonlaskua horisontissa. Mäellä asuessa joutuu kiipeämään, mutta horisontti aamu- ja ilta-auringossa korvaa kavutut metrit.

Ihanaa syksyistä viikon alkua!