Aloitin tällä viikolla työnhaun. Tai no: en vielä hakenut paikkoja, mutta kasasin cv:tä kokoon. Kaivoin mieleni sopukoista saavutukset, ja tunsin huimaa ylpeyttä. Luin suositukset muistaakseni, mitä muut ovat minussa nähneet. Itketti ja nauratti.

Pelottaa, jännittää ja innostaa. Kaikkea yhtä aikaa. Työmarkkinatilanne ei varsinaisesti huuda hurraata, mutta haluan uskoa, että jotain hyvää odottaa nurkan takana. Tällä arjen uudella sivulla mietitään henkilöbrändiä, kuvia, ikärasismin vastaiskua ja kutkuttavaa oloa siitä, mitä on edessä.

Ettekö te tiedä kuka minä olen?

Olin edellisellä työnantajallani yli 20 vuotta. Sain kasvaa eri roolien ja vastuiden myötä. Niiden seinien sisällä, ympäri Pohjoismaita, minulla oli henkilöbrändi. En todellakaan väitä, että kaikki tunsivat minut, mutta moni tunsi tai oli ainakin kuullut hyvää.

Yhtäkkiä olen nobody, eikä tuolla ulkomaailmassa kukaan tiedä, kuka olen (paitsi ehkä muutama samalta työnantajalta aiemmin karannut tyyppi).

Tämä vähän pelottaa. Aion nojata kykyihini ja suosituksiin – ja eräässä johtajaohjelmassa tapaamani tyypin lämpimiin sanoihin siitä, että olen se, jonka haluaa ensinäkemältä valita mukaansa. Toivottavasti saman näkee joku tuolla ulkona!

Tee näin, mutta älä ainakaan tee näin

Olen nähnyt urallani satoja hakemuksia ja cv:itä. Muistan hyviä ja huonoja, mutta nyt haluan luonnollisesti rakentaa timanttisimman cv:n ikinä. Sisältöä riittää, mutta myös visuaalisesti vahvan ja puhuttelevan! Toki vain pohjan, joka muokkautuu haettavan paikan mukaan – mutta kuitenkin.

Irtisanouduttuani olen kerännyt muistiinpanoihin vinkkejä hyvän cv:n rakentamiseen. Yllättävän monelle neuvolle löytyy aina yhtä painava vastaneuvo tai ne hämmentävät muutoin – vaikkapa näin:

1. Kuva ois kiva, vai oisko?
   ”Pitää olla hyvä kuva.” – ”Älä laita kuvaa.”
   Hmm.
   …tai ”mieti ainakin tarkkaan, mitä haluat kuvallasi viestiä!”
   Sitä, että olen minä. Yhtä aikaa hemmetin vakavasti otettava rautainen viestinnän ja johtamisen ammattilainen ja kuitenkin oma itseni: samassa paketissa nelivitosen ammattitaito, satavuotiaan sielu ja sarkastisen teinin huumorintaju.
   
   Tulee hakemuksiin kuvia tai ei, linkkaria varten pitäisi otattaa yksi tuore. Sitten kun tiedän millaisen. Pitää miettiä pian.
   
   
2. Ikärasistit älkööt vaivautuko
   ”Ikärasismi ei ole kuollut, älä missään nimessä laita ikääsi tai syntymäaikaasi.”
   Olen vähän hämilläni tästä. Ensinnäkin, eiköhän jo työhistoriani paljasta, että aikuisen työelämän kilsoja on takana reilu parikymmentä? Itse olisin tyytyväisempi, jos minua harkitseva työnantaja olisi edes jotakuinkin tietoinen iästäni – ettei ainakaan pety, kun sisään astelee nelivitonen nainen. Ajanhaaskuuta molemmille sellainen.

Esimerkkien otsikot kuulostavat muuten kummasti good old lehti-ilmoittelun senssipalstalta, mutta eräänlaista deittailua työnhaku onkin. Tässäkin lienee parasta pysyä uskollisena omalle tyylilleen. Napata neuvoista ne itselle oikealta tuntuvat – ja luottaa siihen, että omilla valinnoilla löytyy oman näköinen paikka.

Hakusanoja ja reunaehtoja

Tiedän melko tarkkaan, millaisia paikkoja haluan hakea. Tänään mietin, että pitää vielä pohtia muutama hakusana/rooli lisää – mahdollisuudet ovat usein laajemmat kuin itse tajuamme!

Olen pohtinut paljon myös omia reunaehtojani. Yksi niistä on työpaikan sijainti. Moni kiinnostava työ painottuu pääkaupunkiseudulle, mutta mukavinta olisi pääosin työskennellä Turusta. Joskus kotoakin, mutta tykkään oikeasti nähdä ihmisiä töissä (= pitää kodin kotina).

Toinen reunaehto löytyy matkustelun määrästä. Olen aikani lennellyt pitkin Pohjoismaita, parhaimmillaan ja pahimmillaan miltei viikoittain. Sellainen tahti ei enää napostele ympäristön eikä perheen takia. Matkusteluun olen silti valmis, jos rooli on tarpeeksi innostava!

Kutkuttava päivätyö

Tässä uudessa päivätyössäni eli työnhaussa on myös jotain kutkuttavaa. Olen kerännyt listaa firmoista, joihin aion lähettää avoimen hakemuksen, oli paikkoja auki tai ei. On mukavaa miettiä, miksi tietyt brändit ja yritykset herättävät mielenkiinnon.

Käytin lokakuussa aikaa oppiakseni tekoälyn hyödyntämisestä työelämässä. Tänään olin vielä perusopeissa, ja sparrailin näkymättömän kumppanini kanssa rakentaessani ansioluetteloa.

Saimme hyvät naurut puolisoni kanssa jokin aika sitten, kun luimme googlen tekoälytilan tiedot itsestämme. Toivon sydämestäni, että työnantajien AI-lukutaito on googlen tekoälytilaa laajempi, eivätkä ihan pureksimatta niele dataa. Sen mukaan olen nimittäin ollut kilpailevalla firmalla töissä.

Huomenna aion kirjoittaa hakukirjeen ydintekstejä valmiiksi varastoon: kun sopiva työpaikka osuu kohdalle, saan tyhjästä aloittamisen sijaan keskittyä personoimaan hakemusta ja miettimään, miksi juuri kyseinen paikka kiinnostaa.

Linkkarin päivitän lähipäivinä, lisäksi päivitän verkostoitumissuunnitelmani. Siihen sisältyy muutamia isompia tapahtumia, mutta myös yksittäisiä tapaamisia inspiroivien tyyppien kanssa.

Tästä lähtee – toivottakaa onnea matkaan!