Kategoria: 40+ elämä
-
Ei-kermavaahtoihmisiä
Parilla poikkeuksella. Olen viime viikot kirjannut muistiin havaintoja itsestäni: asioita, joita olen, ja asioita, joita en ole. Listaltani löytyy vaikeita ja syviäkin havaintoja, mutta tämän arjen sivun kirjoitan vähän kevyemmällä kynällä. Luulisin. Katsotaan. Otsikko juontaa juurensa eräästä ruokapöytäkeskustelusta. Puolisoni ja minut sijoitettaisiin monen skaalan eri päihin, mutta yhdistäviä tekijöitä löytyy niin arvoista kuin hassummista yksityiskohdista.…
-
Miltä 44 tuntuu
Olin kirjoittamassa otsikoksi ”Hello forty”, kun tajusin sen kuulostavan siltä, että olisin juuri täyttänyt neljäkymmentä. Enkä hellöööy todellakaan ole. Kiidän kovaa vauhtia kohti puolimatkaa neljän- ja sen seuraavan kympin välissä. Tällä sivulla pohdin suhdetta 44-vuotiaaseen vartalooni. Olen 44-vuotias, enkä koe kriiseilleeni iästäni oikeastaan koskaan. Don´t get me wrong, kriisejä on kyllä ollut, mutta olen aina…
-
Hi-das-ta.
Tässä tekstissä ollaan uuden vuoden, muttei mitenkään uuden äärellä: hetkeen tarttumisesta on maailma tekstejä täynnä. Huomaan kuitenkin ajattelevani sellaista tietoisemmin lauantaiaamuisin tai arkea vähän isompien hetkien äärellä, kuten ravintolaillallisella – en niinkään ruuhkavuosiarjen päivittäin toistuvissa kuvioissa. Uuden vuoden lupaukseni sisältää ajatuksen oman vauhdin hiljentämisestä. No ei nyt tietenkään ihan kaikessa! Luontainen rytmini tehdä ja olla…
-
Suorittajaminän käytöskoulu
Ensimmäinen välitilinpäätös. Alussa blogi on yksi teksti, ja pöytälaatikossa, blogialustan luonnoksissa tai aivojen kiemuroissa odottavia kirjoituksia tai ajatusten hahmotelmia. Kirjoittajan urasta haaveileva minäni olisi voinut panostaa tähän blogiin kaikkensa: kirjoittaa valmiiksi kymmenen tekstiä, tehdä määrätietoisen suunnitelman blogin markkinoinnista ja viilata niin sivustoa kuin tekstien pilkkuja väsymykseen asti ennen julkaisua muiden silmille. Päätin kuitenkin toisin. Blogi…
-
Läikkynyt kahvi ja liian leveät olkapäät
Lepoa ei voi tallettaa. Kahvi läikkyy kupista. Sanat menevät sekaisin samalla, kun tuotan puhetta tavallistakin nopeammalla tahdilla. Levottomuus lisääntyy. Ymmärrys oman kropan rajoista hämärtyy, ja olkapää osuu ovenkarmiin vähän liian usein. Olen toki käynyt salilla, mutta tällä ei ole mitään tekemistä kehittyvän lihasmassan kanssa. Salakavalasti kehittyvän ylikuormituksen kanssa sen sijaan on. Olen 44-vuotias, mutten vieläkään…
Sivuja arjesta. 