-
Askel askeleelta tois pual.
Lue lisää: Askel askeleelta tois pual.Turun keskustassa kotiin ei koskaan ole pitkä matka, mutta molemmin puolin jokea matkaan kuuluu usein ylämäki ja puiston sivu. Tällä arjen sivulla kiivetään mutkittelevia portaita ylös kohti puistoa ja tehdään tuttavuutta itselle vielä vähän uuden kaupunginosan kanssa. Tämä sivu on omistettu kaltaisilleni kaupunkihaahuilijoille. Turku ei ole iso kaupunki, mutta sen eri alueilla on oma tuntunsa.…
-
Irtiotto arjesta.
Lue lisää: Irtiotto arjesta.Uskon tavalliseen arkeen ja pieniin iloihin. Haluan rakentaa perheemme arjesta sellaista, jossa vietetään paljon aikaa yhdessä. Silti välillä on hyvä ottaa konkreettinen askel irti kaikesta. Itsekseen ja perheen kanssa, mutta myös pariskuntana. Tällä arjen sivulla kadotaan kotoa, perheen pyörityksestä parisuhteen ja luonnon äärelle. Traditiomme on jokakeväinen – ja välillä syksyinenkin. Olemme suunnanneet huolella tai huolettomammin…
-
Mielenrauhan ilta ja hammashoitoaamu
Lue lisää: Mielenrauhan ilta ja hammashoitoaamuTällä arjen sivulla kuunnellaan Maaret Kallion viisaita ajatuksia ja Maija Sariolan hypnoottisen kaunista ääntä sekä laulujen sanomaa. Ihan alkuun pohdin omaa mielenmaisemaani liittyen hyvinkin arkiseen asiaan: hampaiden hoitoon. Häpesin lapsena hampaitani. Ne olivat ahtaassa ja vinksallaan. Vinojen yläetuhampaiden välissä oli rako, eikä se jäänyt kulmakunnan ipanoilta huomaamatta. Aikaisin tehdyt oikomishoidot raudoista niskavetoon tekivät tehtävänsä, ja…
-
Norjalaiset nukkuvat ikkuna auki.
Lue lisää: Norjalaiset nukkuvat ikkuna auki.Olen varmaan maininnut pitkään jatkuneesta univajeestani. Syitä siihen on ollut monia ja jopa hyviä, pikkulapsiarjesta stressiin. Mutta hurraa! Viime aikoina olen nukkunut paremmin. Listasin mielessäni asioita, joilla saattaa olla asian kanssa jotain tekemistä. Muutin myös aamurutiineja. Torkutuksesta en ole ihan päässyt eroon, mutta olen ehkä vääääähän parantanut siinäkin. Olen myös alkanut venytellä ja liikutella raajojani…
-
Tilan tarve.
Lue lisää: Tilan tarve.Olen pohdiskellut oman tilan tarvetta. Työn ja perhearjen rakentamassa sosiaalisessa myllerryksessä tunnistan tarpeen omaan tilaan vähän liian myöhään – eli suurin piirtein niillä main, kun jo sanoitan asteen ärtyneellä äänellä kanssaeläjilleni, että ”saanko nyt edes hetken miettiä rauhassa”. Tämä teksti ei tule tarjoamaan vinkkejä. Se on enemmän rehellinen katsaus oman tilan tarpeeseen niin yksilönä, suhteessa…

