-
Hi-das-ta.
Lue lisää: Hi-das-ta.Tässä tekstissä ollaan uuden vuoden, muttei mitenkään uuden äärellä: hetkeen tarttumisesta on maailma tekstejä täynnä. Huomaan kuitenkin ajattelevani sellaista tietoisemmin lauantaiaamuisin tai arkea vähän isompien hetkien äärellä, kuten ravintolaillallisella – en niinkään ruuhkavuosiarjen päivittäin toistuvissa kuvioissa. Uuden vuoden lupaukseni sisältää ajatuksen oman vauhdin hiljentämisestä. No ei nyt tietenkään ihan kaikessa! Luontainen rytmini tehdä ja olla…
-
Häpeätäpliä
Lue lisää: HäpeätäpliäTämä arjensivu listaa asioita, joista nuorempi minäni on (näin jälkikäteen viisastuneena: turhaan) kantanut häpeää. Listalta löytyvät niin joulujuhlat, omat korvat kuin äidin baskeri – ja pari syvällisempääkin havaintoa. Tunne elää kehossani edelleen. En muista kenenkään asiasta minulle sanoneen, mutta pieni minäni ehkä pelkäsi, että joku muukin keksisi saman. Että siinä virressä sanottiin minun nimeni: ”…kun…
-
Onnea, tänään.
Lue lisää: Onnea, tänään.En ole pessimisti, mutta väsyneenä unohdun liian helposti murehtimaan kaikesta, mikä voisi mennä pieleen kohta tai kolmen vuoden päästä. Viime viikkoina olen ollut voimaton ja surullinen. Sain kerran neuvon, että huolien iskiessä pitäisi keskittyä kuvittelemaan, miltä asiat näyttävät, kun kaikki onkin mennyt hyvin. Toinen tapa ohjata mieli huolista oikeaan suuntaan on keskittyä hyvään hetkessä, jossa…
-
En koskaan, ja kuitenkin.
Lue lisää: En koskaan, ja kuitenkin.Koskaan ei pitäisi sanoa ei koskaan. En tainnut koskaan kuunnella tuota ohjetta kovin huolellisesti. Mitä tuli ajateltua ja kuinka sitten kävikään? Olen viime aikoina hymähdellyt tyttäreni lausuntoja siitä, ettei hän koskaan aio tehdä tyhmyyksiä tai aio yrittää huijata äitiään. Olisi varmaan hyvä ottaa nämä allekirjoitettuna, niin olisi mitä myöhemmin yhdessä nauraa. Tässä odotellessa ajattelin nauraa…
-
Suorittajaminän käytöskoulu
Lue lisää: Suorittajaminän käytöskouluEnsimmäinen välitilinpäätös. Alussa blogi on yksi teksti, ja pöytälaatikossa, blogialustan luonnoksissa tai aivojen kiemuroissa odottavia kirjoituksia tai ajatusten hahmotelmia. Kirjoittajan urasta haaveileva minäni olisi voinut panostaa tähän blogiin kaikkensa: kirjoittaa valmiiksi kymmenen tekstiä, tehdä määrätietoisen suunnitelman blogin markkinoinnista ja viilata niin sivustoa kuin tekstien pilkkuja väsymykseen asti ennen julkaisua muiden silmille. Päätin kuitenkin toisin. Blogi…
ARJEN UUSIA SIVUJA
ARJEN SIVUJA AIHEITTAIN
- 40+ elämä
- Hyvinvointi
- Kaupunki
- Kirjoittaminen
- Koira tuli taloon
- Onni & ilot
- Parisuhde
- Perhe
- Ruoka ja ravintolat
- Stressi&uupumus
- Työt
- Yleinen
ARJEN SIVUT INSTASSA
”Vaikeinta ja antoisinta on ollut opetella olemaan ”yhdessä erikseen” eli jakamaan vaikkapa olohuoneen ilmatilaa niin, että on levollisena paikalla, mutta omissa oloissaan. Erityisen hankalaa, jos sattuu olemaan kaltaiseni pesusieni, joka aistii ja imee itseensä toisten tiloja herkästi.”
(Arjen sivulta: Tilan tarve., 23.3.2025)
Arjen sivujen takaa löydyn minä, Ammi. 40+ elämäni monirooleissa äiti, puoliso, bonustyyppi, ystävä ja tytär. Kirjoittaja. Foodie. Treenari. Haaveilija. Työmaailmassa tekstin, viestinnän ja johtamisen ammattilainen.
Jos jotain on hyvä tietää minusta, niin tämä. Hengähdän aina vähän syvempään meren, hyvän ruoan ja rakkaiden ihmisten äärellä. Herkistyn helposti ja silmissäni voi nähdä kyyneleitä niin onnen, hyvän, kauneuden, surun kuin suuttumuksenkin osuessa kohdalle.
Blogi nostaa esiin ajatuksia ihmisyydestä ja arjen hetkistä. Ehkäpä myös (eritoten itsensä) johtamisesta. Bonusperheestä. Parisuhteesta. Herkkyyden voimasta ja hönöilyn ilosta. Pilke silmäkulmassa, pintaraapaisuna tai syvälle sukeltaen. Mitä milloinkin.
Lämpimästi tervetuloa!
Sivuja arjesta. 